Entten tentten, kuka meille talotoimittajaksi?

Viime viikot ovat kuluneet talotoimittajien vertailussa ja pohjakuvien pyörittämisessä. Välillä tuntuu, että talotoimittajan päättäminen on kiinni paitsi budjetista myös siitä keneen uskaltaa luottaa. Lähes jokaisesta löytyy netin keskustelupalstoilta negatiivista sanottavaa, toisista enemmän kuin toisista. Pari negatiivista palautetta leviää aina pidemmälle kuin 10 positiivista.

Tekee mieli laittaa ihan pikkuisen enemmän budjettia omasta mielestä luotettavamman oloiseen talotoimittajaan. Luotettavuuden tunne syntyy monista eri asioista: yhteyshenkilöstä, yhteydenpidosta,  nettikirjoituksista, talotoimituksen sisällöstä, keskusteluista muiden kanssa ja musta tuntuu -tuntumasta. Meillä luotettavuuden tunteeseen vaikutti eniten vastaavan pääsuunnittelijan kokemukset eri talotoimittajista. Olemme kyllä varautuneet siihen, että kaikkea voi sattua ja toivomme, että reklamaatiot hoidetaan sujuvasti. Onneksi pääsuunnittelijamme on pitkän linjan miehiä, jolta löytyy kokemusta eri toimijoista.

Olen käynyt keskusteluja talotoimittajien myyjien kanssa välillä kahdestaan, koska minä lasken meillä budjetin. Ihmettelen, kuinka vähän talomyyjät yrittävät oikeasti myydä taloja. Vai häiritseekö heitä, kun mies ei ole mukana. Meillä on aika selvät kuviot siitä mitä haluamme, joten kannattaisi. Tällä hetkellä on enää kaksi talotoimittajaa mukana. Ensi kerralla olemme jo toivon mukaan päättäneet toimittajan.

Nimi blogille ja purkuhommia

Muutto omalta terdeltä omalle pihalle ei käy hetkessä. Asumme rakentamisen ajan vuokralla samoilla kulmilla kuin ennenkin. Tontilla on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, ja raksamuisteluita täytyy päästä kirjoittamaan.

Tontti syksyn auringossa.

Halusin liittää blogin nimen tonttiin, johon ihastuimme ja joka oli kuin olikin ollut lenkkireittimme varrella jo yhdeksän vuotta. Tontti on melkein kokonaan loivaa muutaman vaahteran reunustamaa kalliota. Oma piha kalliolla on luonnollinen jatko Omalle terdelle, josta aikaisemmin kirjoitin. Vaahteramäki olisi vieläkin parempi, mutta se on jo varattu Eemelille.

Rakentaminen kalliolle, kalliopiha ja muuttovalmis talopaketti olkoon hashtagimme.

"Mennäänkö taas tänään hajottamaan sitä taloa", pojat kyselivät.

Ensimmäisenä raksaostoksena meillä oli sorkkaraudat joka pojalle, koska tontin työstäminen alkoi pienen mummonmökin purkutöillä. Koska tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa pystyy säästämään niin kyllä joka poika yhden mökin purkaa. Meillä mies purki ulko- ja sisälaudoitukset, sisäkatot ja uudesta puolesta kaiken, paitsi katon. Ja loput purki Romu Keinänen.

Ei, tämä söpö pikkumökki ei ollut huvimaja tai leikkimökki vaan huussi,
joten emme säästäneet sitä.

Itse purkamalla löysimme mökistä sanomalehtiä vuodelta 1942 ja 1936. Joku oli myös säilönyt salmiakkikuvioisia vanhoja ikkunan pokia ullakolle. Pokat eivät ole todennäköisesti purettavasta talosta, mutta hienoja ne ovat. Osa päätyy jotenkin tulevaan taloomme, ja osan meinasin myydä. Yhteensä pokia on yli 10.

Mökin sisäkaton päältä tippui lähes huoneellinen kuivia heiniä.
Alkuperäinen ulkokatto oli pärekatto.

Jännä, että mökistä löytyi näinkin paljon historiaa, en odottanut aluperin mitään.  Mökin sokkelissa oli myös kissan luuranko, ja ikkunalaudan välissä minun syntymävuoteni markka.

Marraskuun harmaassa talo on jo purettu kokonaan.

Follow my blog with Bloglovin