Nopeat maatyöt - kalliokin säästyi

Urakoitsijamme louhi, tasoitti, putkitti ja sorasti tontin alle kahdessa viikossa. Maallikkona se tuntuu lyhyeltä ajalta. Perustusten tekijät tulivat heti seuraavalla viikolla. Kuten vastaavamme joskus mainitsi Design-talon konsepti etenee kuin juna.

Louheen määrä näytti epätoivoisen suurelta.

Kuivana toukokuuna satoi vain parina päivänä, ja vesi imeytyi hyvin louhittuun monttuun. Monttua ei siis tarvinnut paikkailla betonilla. Täytyy kyllä kehua meidän urakoitsijaa, joka on hyödyntänyt huomaamattomasti tontin vähäisen maan ja osan louheesta pohjan täyttämiseen.

Pihaan jäi kuin jäikin vielä avokalliota, ja putkikanaalin päälle oli muotoiltu samanlainen kumpu täyttömaasta kuin siinä oli aikaisemmin kalliosta. Kallio jää lopulta autokatoksen taakse eli se ei näy juuri muille, mutta tärkeintähän on, että se näkyy meille.

Tässä jo lajiteltuna pienempää louhetta hyötykäyttöön.

Putkia kanaalissa.

Päässäni ehti pyöriä jo miljoona eri pihasuunnitelmaa, että mitä kaikkea kallion viereiselle täyttömaalle voisi laittaa. Ensin istutamme nurmikon, jonka jälkeen voi miettiä laittaisiko matalaa kukkapenkkiä, pensaista, jonkun puun, kivipolun vai mitä.  Haluaisin ne kaikki. Talon toiselle sivulle jää myös yllättävän paljon tasaista maata, johon saa nurmikkoa. Sitä ei peitetä terassilla.

Olisin jo halunnut istuttaa nurmikon, mutta mies ei ihan vielä innostunut. Kuulemma pitäisi saada talo ensin pystyyn. Ai miten niin?

Kallio autokatoksen ja terassin välissä. 

Nyt alkaa tapahtua muuten niin nopealla tahdilla, että monta juttua meinaa jäädä nostamatta.

Räjäytystä ja maatöitä helteisessä toukokuussa

Aloituskokous Espoon kaupungin kanssa meni todella sujuvasti. Kiitos meidän kokeneen vastaavan maatyöt voivat alkaa heti. Tämä onkin se vaihe, jota talotoimittaja ei tee tontilla. Tuntuu, että en ymmärrä etukäteen mitään putkien paikoista ja piirustuksista, mutta pikkuhiljaa kaikki alkavat asettua paikoilleen. Onneksi Design-talolta tulee piirustuksia postissa joka toinen päivä ja projekti etenee kuin juna. Itse soittelelen vuoron perään vastaavalle, urakoitsijalle ja talotoimittajalle.

Kaivuri vyöryi pihalle eilen ja kaivoi kaikki irtomaat muutamassa tunnissa.  Räjäytykset poksahtelivat heti perään tänään alkaen putkien kanaalista. Tässäkään vaiheessa tontilla ei pysty tekemään itse juuri mitään, ja sehän sopii meille.

Ohut maakerros on poistettu kallion päältä.

Jännittävää on se, kuinka paljon pihan kalliosta jää jäljelle, kun talon ympäriltäkin täytyy louhia muutama metri. On vaikea kuvitella miltä tontti näyttää louhittuna. Positiivinen yllätys paljastui maakerroksen alta, kun kalliossa oli maan alla syvä monttu, joka oli täytetty isoilla kivillä. Räjäyttämistä tuli siten hieman vähemmän kuin vastaava arvioi.

Putkille kanaalin alkua

Tästä jysäytellään.

Ennen kaivurin tulemista löysimme kallion päältä kaiverruksen, jossa lukee vanhan tilan nimi:Wilhelmsberg. Esikoinen ehdotti, että se pitäisi louhia talteen, mutta tallensin sen nyt tämän blogin etusivun kuvaksi.

Ennen maatöitä..

Talo korkealla vai ei?

Hyvää uutta vuotta! Vielä ei ole maatöistä paljon kerrottavaa paitsi, että talo kalliolla laskeutuu hieman alemmaksi, mitä alun perin ajattelimme. Keskustelimme vastaavan mestarin kanssa tontin koroista saatuamme ensin tiedot Espoon kaupungilta.

Tontista räjäytetään sen verran,  että saadaan tehtyä tasamaan talo. Kalliota louhitaan alaspäin noin metri, mikä tuntui ensin suurelta määrältä, koska emme haluaisi poistaa koko kumpua. Toisaalta emme halua myöskään kalliita tukimuureja. Tuleehan tuohon metriin vielä pohjasorat jne. päälle, että ei se maa todellisuudessa  ihan niin paljon laske.

Tontti talviasussa yläreunasta kuvattuna ennen puiden kaatamista.

Keskustelimme  hieman myös siitä tarvitseeko tonttia pengertää pihan takia. Itse haluaisimme luonnonmukaisen mäen tontille ilman pengerryksiä, mutta sitä ei tarvitse onneksi vielä päättää.

Eka mäenlasku omassa pihassa, tässä ei vielä ollut oikein luntakaan.

Välipäivinä ehdimme miettiä myös autokatoksen paikkaa. Haluaisimme katoksen tontin reunaan, mutta se ei taida mahtua siihen. Katos tulee luultavasti suoraan poikittain tontin etuosaan, joten joudumme katselemaan terassilta autokatosta. Onneksi katos on kuitenkin hieman alempana kuin talo, mutta pihasta se vie ison palan. Tämä taitaa olla aika normaalia täällä pk-seudun pienillä tonteilla. Melkein tekisi mieli jättää autokatos tekemättä: vain tolppa pihaan ja paikat autoille kävisivät minulle, mutta varastotilaa tarvitaan kuitenkin.

Odottelemme nyt talon tarkastuskuvia Design-talolta. Sitten neuvottelemme kaupungin kanssa autokatoksen etäisyyden kadusta, ja kohta saisikin jo laittaa rakennuslupahakemuksen menemään, hieman oikaistuna.

Jänis loikki pihan poikki.

Nimi blogille ja purkuhommia

Muutto omalta terdeltä omalle pihalle ei käy hetkessä. Asumme rakentamisen ajan vuokralla samoilla kulmilla kuin ennenkin. Tontilla on kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, ja raksamuisteluita täytyy päästä kirjoittamaan.

Tontti syksyn auringossa.

Halusin liittää blogin nimen tonttiin, johon ihastuimme ja joka oli kuin olikin ollut lenkkireittimme varrella jo yhdeksän vuotta. Tontti on melkein kokonaan loivaa muutaman vaahteran reunustamaa kalliota. Oma piha kalliolla on luonnollinen jatko Omalle terdelle, josta aikaisemmin kirjoitin. Vaahteramäki olisi vieläkin parempi, mutta se on jo varattu Eemelille.

Rakentaminen kalliolle, kalliopiha ja muuttovalmis talopaketti olkoon hashtagimme.

"Mennäänkö taas tänään hajottamaan sitä taloa", pojat kyselivät.

Ensimmäisenä raksaostoksena meillä oli sorkkaraudat joka pojalle, koska tontin työstäminen alkoi pienen mummonmökin purkutöillä. Koska tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa pystyy säästämään niin kyllä joka poika yhden mökin purkaa. Meillä mies purki ulko- ja sisälaudoitukset, sisäkatot ja uudesta puolesta kaiken, paitsi katon. Ja loput purki Romu Keinänen.

Ei, tämä söpö pikkumökki ei ollut huvimaja tai leikkimökki vaan huussi,
joten emme säästäneet sitä.

Itse purkamalla löysimme mökistä sanomalehtiä vuodelta 1942 ja 1936. Joku oli myös säilönyt salmiakkikuvioisia vanhoja ikkunan pokia ullakolle. Pokat eivät ole todennäköisesti purettavasta talosta, mutta hienoja ne ovat. Osa päätyy jotenkin tulevaan taloomme, ja osan meinasin myydä. Yhteensä pokia on yli 10.

Mökin sisäkaton päältä tippui lähes huoneellinen kuivia heiniä.
Alkuperäinen ulkokatto oli pärekatto.

Jännä, että mökistä löytyi näinkin paljon historiaa, en odottanut aluperin mitään.  Mökin sokkelissa oli myös kissan luuranko, ja ikkunalaudan välissä minun syntymävuoteni markka.

Marraskuun harmaassa talo on jo purettu kokonaan.

Follow my blog with Bloglovin