Kaikki liittymät valmiina - siistejä letkuja ja putkia

Vesi on nyt virallisesti asennettu taloon, ja hanat tulevat pian. Tekninen tila on täynnä siistejä letkuja ja mutkia, ja maalämpö lämmittää koko taloa. Maalämpökaveri vain huomautti, että älkää kuitenkaan vääntäkö mistään nappuloista vielä. No, ei tulisi kyllä mieleenkään.

Tässä näkyvissä vesi-, viemäri- ja sadevesiputket, jotka kaupunki liitti kaivoihin. Keltaisessa menee katuvalosähkö.

Urakoitsija teki tämän syksyn viimeiset maatyöt: täytti liittymämontut ja oikaisi ja muotoili rajan. Sitä ennen piti etsiä vesikaivo, jonka kaupunki oli muutama vuosi sitten asfaltoinut yli. Jos kaivo olisi näkynyt, olisi asfaltointia ja kaivamista tarvinnut pari metriä vähemmän.

Meillä oli oma liikennemerkki ja varoitusvalot yhdelle naapurille

Kaupunki vastasi vesi-, viemäri- ja sadevesivesiliittymien yhdistämisestä kaupungin kaivoihin. Vihdoinkin luulen ymmärtäväni jotain putkista ja liittymistä,  kun omin silmin näin.

Tekniseen tilaan mennään omasta ulko-ovesta.

Seuraavaksi odottelemme hanoja. Kalusteet on jo asennettu, ja parkettikin on valmis. Tontti on jo peittynyt lumeen.

Lisää putkia eli rännit paikoillaan.

Slammattu, puoliksi laatoitettu vai kokonaan laatoitettu tai miksi ei kamiina?

Näin lokakuussa tekisi mieli testata jo takkaa.

Takka oli talon hankinnassa kynnyskysymys ainakin aluksi. Tiesin, että en halua peruspakettiin kuuluvaa takkaa. Toisaalta tiedostin, että jos haluan takkaan vähänkin muutoksia, se on kohtalaisen kallista. Mietimme jopa hetken, että jätämme koko takan pois. Sopimus kuitenkin allekirjoitettiin perustakalla.

Budjetin varmistututtua maatöiden jälkeen perustakka alkoi taas mietityttää. Talopakettien perustakka on luonnonvalkoinen (tai kermanvärinen) slammattu eli hiertopintainen takka, johon saa halutessan etuosaan laattoja. Kävimme takkamyymälässä katsomassa takkaa uudestaan. Harkitsimme ensin mustaa tai harmaata slammattua takkaa ilman laattoja, mutta värin muutoksella sai jo paljon muitakin herkkuja takan pintaan.

Kaunein takka olisi mielestäni ollut valkoinen kamiinatyylinen takka, mutta kamiinoiden tulipesä on todella pieni. Siellä olisi voinut polttaa minipuita vain 2-3 kpl kerrallaan. Lisäksi arka valkoinen väri mietitytti kamiinan värinä. Entä ovatko nämä kamiinat vain hetken trendi? Ehkä ei kuitenkaan.

Vaala vaakalaatoilla Kuva: Tulikivi Oyj 

Lopulta päädyimme valkoiseen kiiltävään Vaala-takkaan vaakalaattapinnalla. Hormin väriksi valitsimme mattavalkoisen. Myös musta hormi kävi mielessä, mutta nyt olen tyytyväinen valkoiseen. Hormi menee yläkerrassa aulan läpi, joten se on aika näkyvällä paikalla.

Vaalan saa myös kokonaan yhdestä laatasta eli tasaisella pinnalla, mutta sen budjetti meni jo korkeaksi. Laatan vaihtoehtona oli myös mattapinta, mutta ajattelin, että sekin imee likaa helpommin. Musta kiiltäväkin takka on upea, mutta se pöly siinä pinnassa. Pitääkö sitä aina olla niin käytännöllinen?

Vaala kokonaan sileällä pinnalla. Kuva: Tulikivi Oyj

Valintariteerit: kaunis, mutta käytännöllinen, pysyy lämpöisenä pitkään ja lisäpisteitä siitä, että takassa on tilaa pataruoka-astialle. Jos sitä vaikka innostuisi karjalanpaistista.

Valitettavasti en voi laittaa kuvaa omasta takasta, koska sen edessä on tällä hetkellä iso kasa laattoja, maali- ja laastisankoja. Onneksi takkaa ympäröi muovi.

Loppukaneetiksi lainaan varmaan ikuista takkamyyjien myyntiargumenttia: "Onhan se tietysti näkyvällä paikalla, että sitä ei voi olla huomaamatta...". 

Pintamaalit seinissä ja kaksi erilaista sisäkattoa

Vaikka ulkokuoresta puuttuu edelleen lautoja, sisäseinät on jo maalattu. Kuopuksella on Gorgonzolaa, vanhemmilla Piazzaa, takan ja rappusten takana Ajopuuta ja wc:ssä Mulperia. Sisätyöt edistyvät vauhdilla, ja laatat saapuivat viime viikolla.

Haalean vihreää eli Gorgonzolaa. Mies ei heti huomannut,
ettei seinä ole valkoinen.

Piazza-sävy ilta-auringossa.

Takan ja sisärappusten takana Ajopuu-sävyä.

Kuten kuvista näkyy, myös sisäkatto on jo paikoillaan. Alakertaan tuli maalattu katto ja ylös pdf eikun mdf-paneelikatto. Työmaapäällikön ehdotuksesta teetimme myös ikkunoiden smyygit kivitalotyylisiksi. Unohdimme tosin mainita siitä raksamiehille, ja seinät ehdittiin jo maalata. Onneksi se onnistuu vielä jälkikäteenkin.

Esikoisen tapetin ostimme itse.

Raksamiesten tehdessä sisätöitä aloitin itse jo vähän pihatöitä ja piipersin vaahteran ympärille kiviä. Hain myös multaa ja muutaman tulppaanipussin, jotta ensi keväänä nousisi jo jotain väriä omalle pihalle.  Lisäksi kävin nokkosten kimppuun omin käsin juurineen, sitä työtä kyllä riittää.

Tähän vähän tulppaaneja ensi kevättä varten.

Olemme muuten päätyneet muuttamaan vielä autokatoksen katon mallia, siitä lisää lähiaikoina.

Heinä-elokuussa tapahtui paljon

Kesällä ei ole tullut paljon kirjoiteltua, mutta talossa tapahtui joka viikko jotain: lattialämmitysputket asennettiin paikoilleen, lattia valettiin ja kuivattiin, sähköpiuhat vedettiin päivässä, takka ilmestyi omalle paikalleen sekä takan putket katolle asti. Nyt katolla on myös piippu, joka näyttää mielestäni isolta kuin tehtassa tai laivassa.

Lattia on valettu ja kuivuu.

Koolaukset valmistuivat kahdessa päivässä, ja nyt ihan viimeiseksi huoneet saivat jo seinätkin. Sähkökaappi on asennettuna teknisessä tilassa ja maalämpöporaukset valmistuivat viime viikolla.  Päädyimme aikanaan maalämpöön, koska se tuli lähes kylkiäsenä jokaisessa talopaketissa, ja kaukolämpöliittymään oli liian pitkä matka.

Näin pieni tötsä jäi maalämpöporauksesta maan pinnalle.

Ahkeraa porukkaa nuo ammattilaiset, tosin saisivat tehdä samaa tahtia myös ulkopuolta, josta puuttuu vielä jonkun verran lautoja. Maalausta ei varmaan ehdi teettää tämän vuoden puolella. Seuraavaksi valmistuvat sisäkatot, ja neljän kuukauden päästä on jo muutto.

Takan putkeen tulee valkoinen mattapinta.

Tässä yritin kuvata piippua.

Ulkomaalina vaikea valkoinen - osa 1

Talostamme tulee valkoinen. Ajattelin valkoisen värin valinnan olevan läpihuutojuttu, koska niin monessa raksablogissa kerrotaan jo valkoisesta ulkomaalista - ei ollut.

Otimme aluksi testimaalaukseen kolme valkoista puolihimmeää maalisävyä eräästä blogista, mutta emme päätyneet niistä mihinkään. Ajattelimme ensimmäiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi kirkkaanvalkoista Paperin sävyä, mutta Paperi oli liian vitivalkoinen ulkoseinässä. Näimme vastamaalatussa talossa myös suositun Tuulikki-sävyn, mutta Paperin vieressä Tuulikki näytti liian keltaiselta. Lisäksi testissämme oli Teknoksen valkoinen TCS S 0500-N, mutta se oli lähes yhtä kirkas kuin Paperi.

Tikkurila 368X, Teknos NCS S 0500-N, Paperi ja Tuulikki tässä järjestyksessä.

Sävyt sivusta.

Löysimme lopulta mieleisemme valkoisen sävyn erään talon seinästä lenkkireitillämme. Saimme koodin talon omistajalta: Vanhan ajan valkoinen 368X. Vanhojen talojen valkoinen on maalarinvalkoista, mutta Tikkurilan Vanhan ajan valkoisessa sävyssä on vielä vähän enemmän harmaata kuin maalarinvalkoisessa. Emme suunnitelleet alun perin talon väriksi harmaaseen taittavaa valkoista, mutta se näytti jotenkin tyylikkäältä ja miellyttää nyt eniten.

Itse olen joutunut jo räystäslautojen maalaukseen. Voin kertoa, että minua pelottaa katon rajassa maalaaminen enemmän kuin Linnanmäellä ikinä. Keskityn vain siihen, että jalat pysyvät paikoillaan.

Haluamme kuitenkin hyödyntää räystäslautojen maalaamisessa Design-talon jykeviä telineitä, kun ne ovat vielä paikoillaan. Kokonaisuudessaan talo maalataan myöhemmin.

Tylsiä vai ajattomia sisäseinien sävyjä?

Raksamiehillä oli melkein kaksi viikkoa juhannuslomaa, joten nyt ehtii kirjoittelemaan vaikka talon sisäseinien sävyistä. Lähes kaikki seinät maalataan, ja päävärinä on, yllätysyllätys, valkoinen.

Olemme tottuneet valkoiseen väriin edellisessä asunnossamme, joten sillä oli helppo jatkaa. Valitsimme toki muutaman tehostesävyn, jotka otin suoraan Design-talon sisustusillan sisustussuunnittelijan ehdotuksista. Kyselin häneltä epämääräisesti hiekan ja cappuccinon sävyjä, ja värikoodit tulivat kuin automaatista: Mulperi, Piazza ja Ajopuu.

Mulperi

Piazza

Ajopuu

Alakerta maalataan lähes kokonaan valkoiseksi Kalkin (F484) sävyllä, koska se käy kuulemma parhaiten myös valkoisten listojen sävyyn. Itse olisin valinnut valkoiseksi suositun Paperin sävyn, mutta ajattelin luottaa tällä kertaa ammattilaiseen. Valkoisen takan taakse tulee Ajopuun sävy (V484), jota tulee myös rappusten takaseinään.

Kalkki

Kuopuksen makuuhuone tulee kokonaan vedenvihreällä sävyllä Gorgonzola (G444), ja esikoisen makuuhuoneeseen tulee talon ainoa tapetti, jonka hän valitsi itse. Tapetissa on vanhojen lentokoneiden konepiirustuksia. Aikuisten makuuhuoneen sävyn Piazzan (Y487) sain, kun kysyin jotain vaaleaa, mutta ei ihan valkoista makuuhuoneeseen.

Gorgonzola

Alakerran wc:ssä vain yksi seinä on laatoitettu isoilla valkoisilla laatoilla, ja muut maalataan Mulperin (H484) sävyllä, mikä on näistä lempisävyni. En halunnut kuitenkaan wc:n sävyä muihin huoneisiin.

Kaikki sävyt ovat vaalean maanläheisiä, enkä usko kyllästyväni niihin helposti. Jonkun mielestä ehkä tylsää, mutta itse viihdyn näissä väreissä. Näytöllä sävyt näkyvät vielä himmeämpinä, mutta koodeilla ne löytyvät mistä vaan.

Talo tuli tontille

Kaikki tapahtui taas yhtäaikaa: talo tuli tontille, ja uusi työ alkoi samana päivänä, huh. Aamulla ennen kuin lähdin töihin oli jo kaksi seinää pystyssä ja illalla koko talo. Seuraavana päivänä talo oli jo sateelta suojassa eli kattotuolien päälle oli pingoitettu muovi.

Talo näytti aluksi juuri siltä, miltä olin kuvitellutkin, mutta toisaalta se näytti myös todella isolta ja vieläkin upeammalta kuin olin uskonutkaan.

Aamulla klo 8.00.

Kolme seinää valmiina.

Monet ovat käyneet jo ihailemassa, miten ilta-aurinko paistaa terassille. Ainoa tontille jätetty puu, vaahtera, on saanut myös erityismainintoja.

Kipusimme toisena iltana talon toiseen kerrokseen tikkaita pitkin, vaikka pelkäsinkin putoavani alakertaan. Nyt aika lasketaan päivästä, jolloin talo tuli tontille. Sihtailen sisällä, mihin tulee keittiön pöytä ja mistä kulmasta aurinko paistaa illalla olohuoneeseen.

Samana iltana.

Tästä kulmasta näyttää jo lähes valmiilta.

Pieni tontti on nyt ihan täynnä rakennustarvikkeita, telineitä, lautoja, laudan kappaleita, kattopeltejä ja kipsilevyjä. Mietin kyllä miksi kipsilevyt tulivat näin aikaisin. Onneksi jätelavakin saapui viimein. Lava on jo lähes täynnä, vaikka yleensä kuulemma yhden kerran tyhjennys riittää. Pääsisipä jo muuttamaan...

Perustuksista ja vähän muustakin

Perustukset tulivat tontille tällä viikolla. Perustukset kuuluivat meillä talopakettiin, ja ne hoiti nopeasti Perustava.

Terassin palkeillekin valettiin paikat.

Tilasimme autokatoksen perustukset Perustavalta valettavaksi samaan aikaan kuin he valoivat talopaketin perustukset. Tilaamme katoksen erikseen toiselta toimittajalta.

Tontti on nyt valmis seinien pystytystä varten: sisätäytöt ja tiepohjat on tehty. Kattotuolit ilmestyvät hetkenä minä hyvänsä. Kiitän erityisesti urakoitsijaamme Eepro Maanrakennusta, parempaa urakoitsijaa emme olisi saaneet mistään. Maatyöt menivät yli budjetin vain siinä kuinka paljon maata piti ajaa pois tontilta.

Perustusmuotit valmiina.

Autokatoksen varaston perustukset ja paikat pylväille. Näyttää aika korkealta.

Nopeat maatyöt - kalliokin säästyi

Urakoitsijamme louhi, tasoitti, putkitti ja sorasti tontin alle kahdessa viikossa. Maallikkona se tuntuu lyhyeltä ajalta. Perustusten tekijät tulivat heti seuraavalla viikolla. Kuten vastaavamme joskus mainitsi Design-talon konsepti etenee kuin juna.

Louheen määrä näytti epätoivoisen suurelta.

Kuivana toukokuuna satoi vain parina päivänä, ja vesi imeytyi hyvin louhittuun monttuun. Monttua ei siis tarvinnut paikkailla betonilla. Täytyy kyllä kehua meidän urakoitsijaa, joka on hyödyntänyt huomaamattomasti tontin vähäisen maan ja osan louheesta pohjan täyttämiseen.

Pihaan jäi kuin jäikin vielä avokalliota, ja putkikanaalin päälle oli muotoiltu samanlainen kumpu täyttömaasta kuin siinä oli aikaisemmin kalliosta. Kallio jää lopulta autokatoksen taakse eli se ei näy juuri muille, mutta tärkeintähän on, että se näkyy meille.

Tässä jo lajiteltuna pienempää louhetta hyötykäyttöön.

Putkia kanaalissa.

Päässäni ehti pyöriä jo miljoona eri pihasuunnitelmaa, että mitä kaikkea kallion viereiselle täyttömaalle voisi laittaa. Ensin istutamme nurmikon, jonka jälkeen voi miettiä laittaisiko matalaa kukkapenkkiä, pensaista, jonkun puun, kivipolun vai mitä.  Haluaisin ne kaikki. Talon toiselle sivulle jää myös yllättävän paljon tasaista maata, johon saa nurmikkoa. Sitä ei peitetä terassilla.

Olisin jo halunnut istuttaa nurmikon, mutta mies ei ihan vielä innostunut. Kuulemma pitäisi saada talo ensin pystyyn. Ai miten niin?

Kallio autokatoksen ja terassin välissä. 

Nyt alkaa tapahtua muuten niin nopealla tahdilla, että monta juttua meinaa jäädä nostamatta.

Räjäytystä ja maatöitä helteisessä toukokuussa

Aloituskokous Espoon kaupungin kanssa meni todella sujuvasti. Kiitos meidän kokeneen vastaavan maatyöt voivat alkaa heti. Tämä onkin se vaihe, jota talotoimittaja ei tee tontilla. Tuntuu, että en ymmärrä etukäteen mitään putkien paikoista ja piirustuksista, mutta pikkuhiljaa kaikki alkavat asettua paikoilleen. Onneksi Design-talolta tulee piirustuksia postissa joka toinen päivä ja projekti etenee kuin juna. Itse soittelelen vuoron perään vastaavalle, urakoitsijalle ja talotoimittajalle.

Kaivuri vyöryi pihalle eilen ja kaivoi kaikki irtomaat muutamassa tunnissa.  Räjäytykset poksahtelivat heti perään tänään alkaen putkien kanaalista. Tässäkään vaiheessa tontilla ei pysty tekemään itse juuri mitään, ja sehän sopii meille.

Ohut maakerros on poistettu kallion päältä.

Jännittävää on se, kuinka paljon pihan kalliosta jää jäljelle, kun talon ympäriltäkin täytyy louhia muutama metri. On vaikea kuvitella miltä tontti näyttää louhittuna. Positiivinen yllätys paljastui maakerroksen alta, kun kalliossa oli maan alla syvä monttu, joka oli täytetty isoilla kivillä. Räjäyttämistä tuli siten hieman vähemmän kuin vastaava arvioi.

Putkille kanaalin alkua

Tästä jysäytellään.

Ennen kaivurin tulemista löysimme kallion päältä kaiverruksen, jossa lukee vanhan tilan nimi:Wilhelmsberg. Esikoinen ehdotti, että se pitäisi louhia talteen, mutta tallensin sen nyt tämän blogin etusivun kuvaksi.

Ennen maatöitä..

Pohjapiirustus kiinnostaa aina - saa kommentoida

Tontilla on ollut hiljaista: vain risujen kantamista ja kevään ekat makkarat pallogrillissä. Tuntuu liiankin helpolta tämä tontin raivaus.

Rakennuslupa on saanut alustavan hyväksynnän Espoon kaupungilta, ja lopullinen lupa on tulossa juuri ennen vappua. Pyysimme noin 10 yritykseltä tarjoukset maatöistä, mutta vain neljä yritystä ehti vastaamaan. Tekijä on jo valittu, ja hinnoissa ei ollut mitään suuria eroja. Maatöihin menee aikaa kuulemma alle kuukausi. Tontilla on louhittavaa arviolta noin 150 m3.

Nyt kun lupa on saanut jo alustavan varmistuksen voin esitellä pohjapiirustuksen, joka on pyritty tekemään mahdollisimman käytännölliseksi näillä neliöillä.

Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja pohjasta, vaikka muutoksia ei enää voikaan tehdä. Itse olen melko tyytyväinen pohjaratkaisuun, isoihin makuuhuoneisiin ja olohuoneeseen. Kylpyhuone olisi voinut olla vähän isompi. Olohuoneen terassille paistaa aurinko iltapäivästä iltaan, ja keittiön iso ikkuna on etelään päin. Sisäänkäynti on päädystä.

Pöllejä, puita ja pilkkomista

Kaikki isot puut ovat kaatuneet tontilta paitsi yksi. Yksi vanha, jo vähän raihnainen, vaahtera sai jäädä tontin reunaan, koska siinä oli jotain. Oli tontilla toinenkin komea puu, vanha mänty, mutta ajattelimme sen olevan niin lähellä taloja, että se oli parempi kaataa nyt samalla. Aiomme istuttaa vanhalle vaahteralle kaveriksi uudempia, kun pääsemme siihen vaiheeseen.

Vaahtera uuden lumen alla kevätauringossa.

Puiden suhteen tontti oli helppo: vain kuusi isompaa kaadettavaa puuta ja muutama tunti halkomista, pöllien pyörittelyä ja pulkalla vetämistä. Saimme tontilla jo olevan ulkovajan seinän täyteen takkapuita. Käytimme puiden pilkkomisessa enimmäkseen vuokrattua halkomakonetta, jolla lapsetkin saivat pöllejä palasiksi, koska kone oli niin hidas.

Tässä on jo pari uutta kerrosta päällä halkoja ja hiirille pesäpaikkoja.

Seuraavaksi on vuorossa risusavotta omin voimin. Ai niin, rakennuslupahakemuksen ensimmäinen vaihe on tehty. Nyt odottelemme puuttuuko hakemuksesta jotain oleellista, toivon mukaan ei. Hyvän vastaavan avustuksella hakemus ei ollut kauhean paha nakki. Vain hieman enemmän paperin pyörittelyä.

Kaksi puuta oli sisältä lahonneita, vai olisiko jonkun ötökän syömiä?